Korso, itsenäinen kuningaskunta

Korso

Korsoa on ehdotettu autonomiseksi kuningaskunnaksi tai tasavallaksi – lopullinen hallitusmuoto ei ole vielä selvillä, koska korsolaiset moniäänisenä sakkina kiistelevät siitä edelleen. Varmaa on vain, että korsolaiset kokevat Vantaa-yhteyden niin vaivalloiseksi sekä oman identiteettinsä että talouspoliittisen autonomian takia, että itsenäistyminen on heidän mielestään ainoa järkevä ratkaisu kaikkiin Vantaan heille aiheuttamiin käytännön ongelmiin. Itsenäisenä Korso ja korsolaiset pääsisivät eroon kaikista dumb-asseista, jotka Vantaan puolella kasvavat, eräänlaisista mentaalisista ihmisenmuotoisista rikkaruohoista. Korsolainen kakkaa vantaalaisen kintuille, mutta aina rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä rakentavassa hengessä. Kun kuntauudistajat ehdottavat metropolialueelle neljästä tai viidestä alueesta koostuvaa suurkuntaa, Korso jäisi ehdottomasti näiden kaavailujen ulkopuolelle ja jatkaisi johdonmukaisesti autonomisella linjallaan. Omavaraistaloutena Korso tuottaa itse suurimman osan palveluistaan jätehuollosta joukkoliikenteeseen. Korso-Transfer kuljettaa kaikkiin lähialueen keskeisiin kuntiin, olivat ne yksi tai useita. Korso-Transferin etuna on, että sen avulla korsolainenkin osaa suunnistaa ennalta tuntemattomiin päämääriin.

Korson väestö- ja asuntopoliittisesti monimuotoisella alueelta löytyy kaikenlaisia majoitusvaihtoehtoja viiden tähden omakotitaloista nollan tähden pahvilaatikkoviritelmiin – Korso houkuttaa luokka-asemaltaan laaja-alaista väestöä yritysjohtajista maahan saapuneisiin ja omaa asemaansa ja kieltään vielä hapuileviin henkilöihin. Yhteistä on, että kaikkia kohdellaan Ranskan vallankumouksesta tuttujen veljeyden ja vapauden periaatteiden mukaan. NIMBY-ilmiö ilmenee Korsossa niin, että maahan muuttajien toiminnot on sijoitettu suhteellisen lähelle ostaria – tai Mikkolanpuistoon. Näin Korso hyödyntää lähialuedemokratiaa sijoittamalla alueensa kirjavia elämänmuotoja naapuristoonkin, ei ehkä niin mairittelevalla tavalla. Korsoon jäävät näin kaikkein suurimmat pamput ja pomot ja komeimmat linnanmalliset omakotitalot ja suurin verohyöty. Realistiselta kuulostava tilanne tekee Korsosta ”ennakkotapauksen” ja tulevaisuuden kunnan, jossa vetovoimaisen kunnan rakenne on toteutettu jo ennen muita perässähiihtäjiä. Korso rakastaakin olla kaikessa ykkönen. Voi vain arvailla, miten paljon tällä taipumuksella on tekemistä korsolaisuuden kanssa sinänsä.

Intohimoa ja lyyrisyyttä

Ajoittaisia intohimon liekkejä

Bizet´n Carmen on puhkisoitettu ja –laulettu ooppera, miten saada siihen uutta verta? West Coast Kokkola Operan (WCKO) tulkinta tarjosi moitteetonta laulua ja eksoottisen värikästä pukuloistoa.

Kapellimestari Sakari Oramo oli trimmannut Uusi Filharmonia –orkesterin huippuunsa soimaan intohimoisena kudoksena, jossa oli runsaasti dynaamisia vaihteluita ja sävyjä lyyrisestä dramaattiseen härkätaistelun tunnelmaan. Jousisoittajien jouset saivat sellaista kyytiä, että jouset lensivät.

Laulajat lauloivat moitteettomasti, mutta tunteen paloa esitykseensä saivat vain muutamat solistit. Anu Komsi Micaelana ja Mati Turi Don Joséna, maailmanluokan baritoni Dwayne Croft Escamillona sytyttivät laulunsa jatkuvaan intohimon liekkiin. Ensemble-kohtauksissa Mercedes (Annika Mylläri), Frasquita (Annami Hylkilä), El Remendado (Bill Ravall) ja El Dancairo (Dong-Hoon Han) sekä mies- ja naiskuorot loivat kauniita harmonioita.

Tunteen paloa olisi saanut yksinkertaisesti järjestämällä lavalle toimintaa: nyt se oli karsittu minimiin ja lavallaolo oli varsin staattista, melodraama oli sen sijaan sisällytetty taustalla pyörivään mustavalkofilmiin. Väliajan jälkeen laulajat energisoituivat yleisesti antamaan itsestään enemmän Escamillon ja Don Josén aloitettua kukkotappelunsa Carmenista (Hilary Summers).

En ymmärrä taustaprojisointien ja –elokuvien suosiota. Miksi järjestää taustalle ylimääräistä aistiärsykettä hajaannuttamaan huomiota, toistamaan oopperan sanomaa ja viemään osan budjetista, kun samalla panoksella voisi järjestää lavalle sitä kaivattua elämää. Uuden tekniikan käyttö ei saisi olla itseisarvo. Taustaprojisointien käyttö ei koske vain WCKO:ta, vaan esimerkiksi Kansallisoopperaa.

WCKO:n nostalgisessa mustavalkoisessa elokuvassa siirryttiin 1820-luvun Sevillasta eri aikoihin ja paikkoihin ja elokuviin, viimeksi Olympiastadionille, jossa Carmen kohtasi kohtalonsa. WCKO:n nostalgisen elokuvan kunniaksi on sanottava, että se oli erinomaisesti synkronisoitu vaihtumaan täsmällisesti musiikillisten fraasien ja kohtauksien mukaan.

Venäläislaulajien juhlaa

Dvorak-ooppera Rusalka oli venäläisten laulajien ja massiivisena soivan orkesterin juhlaa. Kapellimestari Tomáš Hanus viuhtoi hullun lailla soittajien edessä ja sai aikaan erittäin hyvän lopputuloksen. Venäläislaulajat Rusalka (Olga Romanko), Vedenhenki (Vladimir Baykov) ja Prinssi (Avgust Amonov) vakuuttivat kaikki laulutaidoillaan.

Rusalkan ikiaikainen tarina prinssiin ihastuneesta vedenneidosta, joka tämän vuoksi haluaa muuttua ihmiseksi, vetoaa yleisöihin kautta aikojen. Pienessä satumökissä asuva pirullinen Ježibaba (Maria Kettunen)  noituu Rusalkan varoittaen teon mahdollisista negatiivisista seurauksista.

Rusalka on tarinan ja musiikin osalta kolmituntinen musiikillinen lumous, jota tosiasiaa Richard Jonesin nykyaikaistettu ohjaus hyödynsi erinomaisesti. Lavastuksen elokuvallisuus, sadunomaisuus ja visuaalisuus sopii antropomorfiseen satuun, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Laulajien vaatetuskin oli monenlaisten tyylien ja kirkkaiden värien juhlaa ja alleviivasi tarinan satumaisuutta.

Ohjauksessa luotettiin impulsiiviseen toiminnallisuuteen. Vedenneitojen liikkeiden lisäksi toisen näytöksen laulajien voimin hoideltu tyylitelty tanssikohtaus oli hauska ja epäoopperamainen. Tuntematon ruhtinatar (Päivi Nisula) vihreissään oli vakuuttava kohtalokkaana prinssin pään kääntävänä viettelijänä.

Lavastuksen huippukohta oli kolmannen näytöksen nostalginen, unenomainen (ja amerikkalaiseen unelmaan viittaava?) baari, jossa huorat – elävät kuolleet – nuokkuivat seinään nojaten. Suomalaisen kansanperinteen mukaan näkkien tai vedenhaltijoiden käsiin joutuneiden hukkuneiden ruumiissa on tummia jälkiä; huorien jalat olivat tummien pilkkujen peitossa. Prinssin kohtalona on jäädä ikuisesti Rusalkan lumoihin, vaikka se merkitsee kuolemaa. Puccinia paljon laulaneen Romankon ääni taipui lopussa aivan akrobaattisiin suorituksiin.

Debussyn ainoa ooppera Pelléas ja Mélisande perustuu Maeterlinckin symbolistiseen tekstiin, jolle Debussyn lyyrinen lyyrinen musiikillinen kudos luo erinomaisen vahvisteen. Pélleaksen (Topi Lehtipuu) ja Golaudin (François Le Roux) Mélisandea (Angelika Kirchschlager) koskevien tunteiden muuttuessa jännitteisemmiksi sellot tai puhallinsoittimet lisäävät draamallista jännitettä. Feminiininen vetovoima vetää erilleen, vaikka yleisesti ottaen Debussyn ooppera on kai teoksen mittainen rakkauden kuvaus sen kaikkine vivahteineen. Lehtipuu lauloi lyyrisen sofistikoituneesti, vaikkei hänen hento äänensä aina kantanut orkesterin ylitse. Kirchschlager teki kaikissa tunnetiloissaan hyvin vakuuttavan Mélisanden.

julkaistu Kulttuurivihkot 2/2012:ssa

Luottamuksen rakentaja

LUOTTAMUKSEN RAKENTAJA

TEKSTI: RITA DAHL

KUVAAJA: MIGUEL VERA

Mozaika r.y. tarjoaa palveluita lapsille, nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille kielen opetuksesta elokuvailtoihin.

Mozaikan puuhanainen ja toiminnanjohtaja Galina Malin ottaa meidät vastaan korsolaisen kerrostalon pohjakerroksessa iloisesti hymyillen. Galina on sydämellinen venäläisnainen, joka tietää kantapään kautta, millaista on olla kielipuolena vieraassa maassa.

Mozaikan infopalvelussa edistetään maahanmuuttajien kotoutumista neuvomalla juurta jaksaen pankkilainan ottamisessa, asunnon ostamisessa ja valitsemisessa, perheasioissa, viisumin hankinnassa, KELAn ja työvoimatoimiston lomakkeiden täyttämisessä. Galina on auttanut maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen aiemmin EU:n Urban-rahoitteisessa Neo-projektissa.

Idea yhdistyksen perustamiseen syntyi yhdistysveteraani Galinan muutettua perheineen Vantaalle ja havaittua, ettei täällä ole toimintaa maahanmuuttajille. Galina havainnollistaa tilannetta näyttämällä Spektr-lehden kahden sivun mittaista tapahtumalistaa. Vantaan tapahtumat vievät yhden palstan verran tilaa.

Auli Halenius opettaa maahanmuuttajanaisia lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi. Metodina hän käyttää kielikylpyä

”Mitä paremmin maahanmuuttajat kotoutuvat, sitä parempi meidän kaikkien on olla”, Halenius kertoo motiivikseen opettaa suomea vielä eläkkeelläkin. 

Galina toimii tarvittaessa tulkkina viranomaisten kanssa asioidessa ja hänellä on kokemusta esimerkiksi poliisin nihkeästä suhtautumisesta maahanmuuttajiin.

”Kun käymme Virkatiellä asioimassa viranomaisten luona, meitä ei aina oteta avosylin vastaan. He kyselevät syitä tuloomme, pyytävät todistuksia. Suomalaiset voivat vastata viranomaiselle rohkeasti, mutta maahanmuuttajat vain uskovat viranomaista. He eivät osaa kieltä tai sanavarasto on puutteellinen. Näin syntyy luottamuspula: he eivät luota hallintoon eivätkä toisiin suomalaisiin.”

Mozaikan asiakkailla on ollut lähes pääsääntöisesti vaikeuksia integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. He ovat tulleet Venäjän lisäksi muun muassa Bulgariasta, Ukrainasta, Virosta.

Sateenkaaren kirjo

Kierrämme tilavan kellarikerroksen huoneesta toiseen ja Galina selittää, mitä missäkin huoneessa tehdään. Eräässä huoneessa on puheterapiaa varten iso peili, Haleniuksen tilavassa opetushuoneessa kaikki mahtuvat suuren pöydän ääreen. Musiikki- ja nukketeatterihuoneessa on piano, askartelutarvikkeita ja pieniä keramiikkaeläimiä ja –ihmisiä.

Mozaikassa on tarjontaa lapsille, nuorille sekä aikuisille. Lasten Karuselli-toiminnan puitteissa järjestetään äidinkielen opetusta, askartelua, maalaamista, soitonopetusta, motorisia harjoituksia, joogaa ja liikuntaa. Vanhemmat maksavat askartelu- ja musiikkivälineet. Mozaikan Karuselli-lastenkerhossa käy kaksitoista lasta, jotka on jaettu iän perusteella kahteen eri ryhmään.

13-16-vuotiaille Mozaika järjestää kotiteatteri-iltoja, joihin he voivat tuoda lempielokuviaan. Nuoret pelaavat myös ns. koulutuspelejä, joiden avulla opetellaan kodin budjetin hallintaa, kirjanpitoa ja muita arjen kannalta keskeisiä taitoja.

Naisten akatemia kattaa tärkeät aiheet terveydestä sukupuolten välisen suhteen hoitamiseen. Naisten onnen akatemiassa etsitään onnen avaimia muun muassa fyysistä ja henkistä terveyttä sekä parisuhdetta vaalimalla. Tarjolla on koulutusta terveistä elämäntavoista, esoteriasta, pukeutumisesta, kauneudesta, kuntoilua ja joogaa. Uusin keksintö on Terveysklubi, jossa voi sauvakävellä, saada sähköistä akupunktiota ja keskustella psykoterapeutin kanssa vaikka Skypen välityksellä.

Viisi vapaaehtoistyöntekijää vastaa tällä hetkellä Mozaikan toiminnasta. Vantaa tukee yhdistystä 2000 eurolla. 160 jäsentä maksavat jäsenmaksuja ja loput katetaan osallistumismaksuilla. Parin vuokralaisen ansiosta yhdistys onnistuu maksamaan vuokransa.

”Nyt näymme lähinnä alueen tapahtumissa, mutta haluaisimme tehdä enemmän yhteistyötä suomalaisten kanssa.

 julkaistu Vasen 1/2012-lehdessä

Ehdokasblogi perustettu

Olen avannut ehdokasblogin, jossa on jo kirjoituksia poliittisesta korrektiudesta ja positiivisesta ja/tai negatiivisesta syrjinnästä. Tervetuloa tutustumaan!

Kirjailija Armas Alvari Hakunilan kirjastossa 15.5.

Kuntalaisaloite kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja kuntapäättäjien yhteisestä kyselytunnista

Kuntalaisaloite

Kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja poliitikkojen yhteinen ”kyselytunti”


Mielipiteitä jakava kuntauudistus on vienyt huomion siltä, että perusasiatkaan eivät ole välttämättä kunnossa. Paljon peräänkuulutettu lähidemokratia ja kuntapäättäjien vastuullisuus ei toimi, elleivät kansalaisyhteiskunnan ja poliitikkojen väliset suhteet ole kunnossa. Suhteita hoidetaan yksinkertaisella tavalla: tekemällä päätöksenteosta todella avointa ja läpinäkyvää vuosittaisen kyselytunnin avulla. Se lujittaisi samalla kansalaisjärjestöjen ja kuntapäättäjien eli politiikan välistä suhdetta ja olisi alku tiiviimmälle dialogille.

Vähintään yhden eduskunnan kyselytunnin kaltaisen kuulemis- ja keskustelumahdollisuuden voisi järjestää joko keväällä tai syksyllä. Tilaisuudessa kuntajohto kohtaisi sekä kansalaisjärjestöt että kansalaiset kysymyksineen ja kommentteineen.

Näin kansalaisjärjestöt ja kansalaiset saisivat mahdollisuuden tuoda esiin itselleen tärkeitä asioita, eikä heille jäisi tunnetta politiikan kasvottomuudesta, kaukaisuudesta, ”likaisuudesta” tai siitä, että päätökset tehdään jossakin hyvin kaukana heidän ulottumattomissaan. Samalla edistettäisiin hallinnon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, joka on kirjattu kuntastrategioihin.

Siksi me allekirjoittaneet vaadimmekin, että kyselytunti otetaan käyttöön mitä pikimmiten Vantaan valtuustossa.

Rita Dahl
Juha Kovanen

P.S. Jos asut Vantaalla ja haluat tukea asiaa, lisään nimesi mielelläni listalle. Ota yhteyttä: ritdahl@gmail.com

Esittelyni Lukukeskuksen kirjailijatietokannassa ja vaalikampanjan avaus

Lisäksi erikoisalueitani viestintä ja portugalinkieliset maat kirjailijatietokannassa.